Mary Washington

Parsa on outo kasvi. Miellyttävä kyllä katsoa ja koskea, mutta outo. Sitä, että siinä ei ole lehtiä ollenkaan, ei niin huomaa, mutta sen huomaa että se ei pysy pystyssä. Varret kasvaa vajaa metrisiksi ja menevät sen jälkeen nurin. Sitten parsa kasvattaa uusia varsia. No jaa ... tilanne voi kyllä johtua siitä, että maassa on paljon kompostia, jota viime syksynä terästin vielä useammalla kauhallisella kanankakkaa. Ravinteista ei ole puutetta ja latvuksista tulee raskaat.

Siementen kylvöstä on nyt kolmas kesä, ja tuossa penkissään ne ovat kasvaneet kohta kaksi kesää. 27.6.2010 olen näköjään ne penkkiinsä istuttanut, eli ei tuossa ole mennyt vielä kahta täyttä kesääkään.

Lajike on 'Glory of Washington', joka puolestaan on vanhan 'Mary Washington' lajikkeen alalaji. Saksassa sitä viljellään nimenomaan vihreän parsan saamiseksi, toki vain kotipuutarhoissa nykyään. Ammattiviljelijät käyttää hybridejä urosparsoja, jotka ei tee marjaa ollenkaan. Pohjoismaissa siitä tehdään myös valkeaa parsaa, mikä minulla on tähtäimessä. Saksassa kun olen parsan syönnin oppinut.

Sipuleita pantiin viereen kasvamaan, kun keväällä parsat vielä pieniä olivat ja siinä oli hyvin tilaa. On ne siellä varjossa kasvaneet sen minkä tarvitseekin. Parsoille piti kuitenkin viritellä narut. Melkein koko penkin käytävänpuoleinen sivu oli nurin.

Olen tykästynyt tuollaisiin tolppien teräsjalkoihin. Maksaa ne jonkun euron, mutta niillä on erittäin helppo iskeä ilman kankea tolppa mihin vain. Toki kuminuijalla hakaten. Ei tarvitse välttämättä lyödä pohjaankaan jos kyse on väliaikaistarpeesta. Narun saa silti vedettyä tiukalle tolppien kallistumatta. Lähtevät helposti maasta irti kun tarve päättyy. Sinkitys päällä on luja; ei näy vahingoittuvan helposti.