Taidetta koteihin. Puuveistos. 482 cm.
Haavan rungolla on muutaman vuoden kasvanut piippuköynös (
Aristolochia durior). Irrotin sen puusta, mikä ei ollut vaikeaa. Se ei tartu kiinni, eikä sillä mitään kärhiä olekaan: se nojaa vain. Laskin sen maahan ja kuorin haavasta moottorisahalla senttisen kerroksen kuorta pois. Niin kovaa ja jäässäkin, että käsin se olisi monen päivän homma. Meni sitä näinkin, lavatornin purkaminen vei oman aikansa. Päähän tein liiterin nurkasta löytyneestä vesivanerin palasesta hatun sateensuojaksi. Porasin reunoihin reiät ja kiinnitin galvanoidulla rautalangalla oksiin kiinni.
Nostin sitten köynöksen takaisin rungolle ja virittelin punotusta rautalangasta oksien päiden kautta tukilankoja lisäkasvulle. Jospa se siinä kasvaisi. Ensimmäiset vuotensa se kasvoi syvässä varjossa, viime kesänä karsin jo huavan oksia korkealle, eikä se siitä valosta vielä tuntunut kärsivän. Jospa se ei kärsi aukeastakaan. Pakkanen sitä ei näytä haittaavan.
Vähän kaksipiippuinen juttu tämän huavan kuato. Ihan hyvä puu se oli, ja täysin terve, ei lahoa rungossa missään. Iso ja komea. Se kuitenkin kasvoi tuossa lannoitetun rodomaan keskellä ihan liian kovaa ja lihoi kesäisin melkein silmissä. Teki pitkine oksineen syvän varjon taakseen, ja pitkä juuristo sillä oli. Piti kaataa se pois niin kauan kuin sille vielä jotain mahtoi. Kuorimisen tarkoitus oli 1) kuivattaa runko, jotta se pysyisi tuossa pystyssä mahdollisimman kauan; siksi vesitiivis hattukin, ja 2) kuivattaa juuristo ensi keväänä. Tapahtuuko niin, vai saanko alueen täyteen haavanvesoja, jää nähtäväksi.
6 kommenttia:
Veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa :) paitsi että sie kyllä osaat ja tiiät nämä jutut paremmin.
Onhan ne vesat aina helpompi pitää kurissa. Täällä kasvaa vaahteroita joka paikassa...
En minä tätä tiijä, en ole kokkeillut koskaan aiemmin. Jos sen kesällä olisi kuorinut rungon alaosista niin että nilakerros olisi kuivanut eikä vienyt ravinteita juuriin, olisi se todennäköisesti tuhonnut juuret. Mutta keväällä juuret ovat ravintoa täynnä, mutta puun uloin kasvukerros, jota myöten vesi juurista ylös kulkee, ehkä jo kuivunut, niin että sinne ei voi vettä pumpata. Silloin juuret tehnevät juurisilmuistaan uusia vesoja. Aika näyttää. Pieniä ne vesat kuitenkin on puuhun verrattuna.
Niiden vaahteroiden luulisi kasvavan siemenistä. Juurivesoja en tiedä sen tekevän.
Nimenomaan. Yksi vaahtera levittää miljoona siementä, joissa on juuri esillä jo hangen aikaan. Viime keväänä mie nypin niitä sirkkalehtiasteella olevia taimia aikas monta samalla, kun haravoin. Eihän niitä millään voi kaikkia saada pois ennenkuin juurtuvat kunnolla.
Onneksi sentään ei jokainen kevät ole vaahterallakaan yhtä hedelmällinen...
Minulla ei itse asiassa ole koskaan ollut isoa siementävää vaahteraa pihapiirissä. Kasvavia on, muutaman metrin mittaisia, mutta siemeniin niillä menee vielä monta vuotta. Vaahteraongelmaa ei siksi ole tullut koskaan mieleen.
Saisko tuohon poratua muutaman kolon linnuille pesäksi? Tai oraville?
Reiän saisi helposti jos haluaisi, mutta laajentuma sisällä olisi vaikea, koska puu on täysin kovaa vielä sieltä. Minä olen kuitenkin tehnyt lähitienoot täyteen pönttöjä tuuman paksuisesta laudasta, ja taitavat toistaiseksi riittää linnuille. Kaikki eivät täyty joka kesä. Niissä on vesivanerikatto - samaa levyä mistä tein hatun tälle puulle - ja ne kestää vielä kauan.
Lähetä kommentti