百万遍智恩寺 Hyakumanben Chionji

Miljoonan kerran viisauden ja velvollisuuden temppeli. Tämä on heti Kioton yliopiston pääkampuksen pohjoispuolella, Imadegawan kadun varrella. Isosta Hyakumanbenin risteyksestä vähän itään. Puhtaan maan buddhalaistemppeli, eli jälleen yksi rahvaan temppeleistä. Täällä ei juuri zen-temppeleitä tule vastaan, ne löytyvät joko vuorilta tai lähempää keskustaa, missä samurait ja hoviväki ovat enemmän oleskelleet. Nämä alueet Kamo- ja Takanojokien itäpuolella ovat olleet peltoa ja palvelusväen asuinpaikkoja.

Nimi "Miljoona kertaa" tulee siitä, että vuonna 1331 rutto alkoi levitä Kiotossa, ja keisari pyysi temppelin Zenna-nimistä pappia estämään taudin laajemmat tuhot. Zenna ryhtyi toimeen ja rukoili seitsemän päivän aikana miljoona kertaa sen lyhyen rukouksen, oikeastaan Buddhan nimen, joka tähän suuntaukseen kuuluu keskeisenä toimintamuotona. 南無阿彌陀佛 Namu-Amida-Butsu. Siinä voi käyttää rukousnauhaa apuna; jollakin tavalla se piti silloin laskea. En lähde laskemaan matemaattisesti kuinka nopeasti se on pitänyt sanoa, jotta miljoona tulisi täyteen. Enkä edes tiedä saiko hän muilta papeilta apua. Joka tapauksessa rutto lakkasi leviämästä ja keisari oli tyytyväinen. Hän antoi luvan lisätä tuon määreen "Miljoona kertaa" temppelin nimeen.

Koska puhtaan maan temppeleiden seurakuntalaiset olivat enimmäkseen oppimatonta väkeä, eikä heillä koko ajan kovaa töitä tehdessään ollut aikaa samuraiväestön tapaan omistautua pitkällisiin mietiskelyihin ja hienovaraiseen teologiaan, joka tuli mukaan vaikkapa teeseremoniaan, jousella ampumiseen tai miekan tupestavetotaitoon, niin periaatteessa riitti, että ihminen silloin kun jouti kävi temppelissä toistamassa tuota Buddhan nimeä, samalla buddhaan voimakkaasti keskittyen. Sillä tavalla ei ollut toivoa päästä täydelliseen valaistumiseen, mitä ei yritettykään, vaan päämääränä oli kuoleman jälkeen Puhdas maa, eli yksi buddhalaisuuden kauniista taivaista, missä oli hyvä olla. Riittäähän sellainen tavalliselle ihmiselle. Sama on ymmärtääkseni kristitynkin päämäärä.

Petäjiä ja iso piha. Täälläkin on joskus paikallisia käsityö- ja vanhan tavaran markkinoita. Joka paikka on silloin täynnä myyntipöytiä. Täälläkin on oma hautausmaa; niitä on monta tässä varsin pienellä alueella. On vanha vanhusten päiväkotikin; buddhalaiset ovat sellaista heikoista huolehtimista harrastaneet vuosituhansia.Temppelin sisältä kuulee usein pappien ääntä, joten tämä on varsin elävä temppeli. Opiskelijat käy joskus syömässä eväitä temppelin seinustalla.

Mustia pilviä nousee ja tuulee kovaa. Kohta sataa.

 Honen, pappi joka tämän temppelikunnan Japaniin aikoinaan perusti, asui alkuaikoina jommassa kummassa Kamo-temppelissä, luultavasti Kamigamojinjassa, pienessä mökissä. Sen ajan kunniaksi täällä on edelleen pieni shintō-temppeli lähellä eteläporttia.

 Pieniä sivutemppeleitä siellä täällä, yhdessä niistä venkuran kiven päälle rakennettu lyhty. Kaikki varsin yksinkertaista työtä, mutta kivet on hyvin valittu.

 Täällä vielä kirsikat kukkivat.

 Mutta terälehdet alkavat jo putoilla kovassa tuulessa.

 Seuraava uusi vaihe taitaa olla vaahteroiden lehtien puhkeaminen.